Timo Pieni Huijaus - Vermo lyrics

Ne on kai taas sekottanu työvuorot ku osataa kirjottaa, muttei lukee. Tuhannet kilometrit kiertolaisuuttani tukee. Välil epätodellista eri osote eri ilta, aika ajoin himakin maistuu hotellilta. Mut paluu arkee ei oo enää sataa keikkaa vuodes, bensaa suones, kaikki vanhat huolet vuotees. Pelkkä nyytti koristaa tikkuvartta, vaikka verisuonist ehti punoutuu jo Suomen kartta. Ei alemmuuskompleksii on tähän ku nakutettu, saanu tarpeeks tyhjii kehui, selkääni taputettu. Toivoa sorateille, eihän tänää sada yhtää nii paljo ku eile.. Ei nii! Levys enemmän ku tuhat sanaa. Toivottavasti niist muodostuu mun kuva, en vanno enkä takaa. Helpompaa nii, ketunhäntä fikas muiden mielestä rikas Timo Pieni Huijaus. Nyt loppu valehtelu. Tästä se nyt alkaa. Velkalan lahja maailmalle, olkaa hyvä täs on teille Emävale Timo! Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena. Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä. Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasia henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini. Sitä vois olla hiljaa jos ajatus ei lennä. Posetiivaril on pakko nauraa muutaki ku kengät. Ajatus versessä, mun puolest Vanhanen voi kirjottaa Lissabonin sopimuksen mun perseessä. Tarvii vaa avaa suuni, ni osotukset koskee, ni joku neropatti heitti balkanilla poskee. Mut ei nouse sormi, vaikka kuinka sotaa hingut. Olkoon sotajoukkojani kalliot, puut ja taivaan linnut. En tiedä ketä tai mitä pitäs huokaa, me ollaa pullamössöö nykyää on pikaruokaa. Sillä asetelmal et aseenkin saa ennen korttii, ja muka suvaitsevaiset on usein ahtaint sorttii. Oon ihan ymmällä, ymmärrättömii en ymmärrä. Se tuskin ketää yllättää, räppärit soikoon. Ja mitä vielä? Mun puolest kaikki voi vetää kaiken läskiksi mä kävin jo siellä. Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena. Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä. Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasii henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini. No muaki johdatellaa, vaikka ne ei myönnä sitä. Jos tuote ei kelpaa sitä tuotetaan lisää. Ei ehkä aina pääteltävissä missä pointti, idiootti vai idiomi, mistä poikki? Persereikäleipää pillistkii mehun kaa. Oli mahdollisuus vaikka mihin, mitä sitä kehumaan. Turha sitä huonoist sijoituksist parjaa, ylätalja, alatalja, reseptilääkkeet ja kalja. Ite päätät ottaa, pää edellä petäjään. Kahenkybän filosofit tulkitsemas elämää. Työläisperheen poika hoitaa silti bongot himaa, vanhemmat salasesti haluski must taiteilijan. Sokeena kaikki kiinni, kritiikki kuurona. Vahva mieli, itsepäinen tapaus. Tulevaisuus puurona jos haluut muutosta, ei yhtään on ainoa vapaus. Veikkauspisteest Vermon räppäri lähti, äidin oma tähti, katseiden alasena. Nyssykän pohjalt kaivo viimeisen pennin. Kaikki tolle joka juoksee takaperin puukengillä. Ilmaan kirjotettui lupauksii, kaksinaamasii henkilökuvauksii. Tyhjiä kädenpuristuksii, tervetuloa kuvituksiini.