Jottei ylpeyteen vajoaisi eikä hyvää nöyryyttä kadottaisi ei poikaa kiitetty töistään vaan nuhdeltiin ja pahasti osoitettiin virhe jokainen katkerasti jälleen muistaa sen Nyt kun vuosi kymmenet on menneet ja hän itse on jo aikuinen Tahtoo polttaa sillat takanaan sanoutua irti sukupuustaan olla niin kuin mitään sitä tuskaa ei olis koskaan ollutkaan Niin hän kaiken menneen kiroaa silti yksi ajatus vainoaa vaikka toiseksi elämänsä toivoo sitä ei voi toisin kirjoittaa..
Tahtoo saada täyden vapauden elää uudelleen koko lapsuuden syrjään sysätä vaikeimmat vuodet vaientaa veren vaatimuksen veriside meitä velvoittaa veriside kestää elämän taa Siksi poika sovintoa toivoo ei muuten vapautusta saa vaan on haudattava kaikki haaveet kun ei ajankulkua kävellä voi on vastaan otettava aaveet ne jotka murhemieltä toi Vaikka toisiamme loukkaamme vähättelemme ja nujerramme meistä jokainen pyrkii hyvään