pienen j?rven rannalla kauan sitten kadonneena seisoo m?kki yksin?inen talo kaikkein kovimman marssii omalla maallaan omat saappaat jaloissaan ne ei kiviss? kompuroi vaan potkaisee ne pois nyt on mies! suureen hetkeen valmiina puoli pulloa nauttineena p??ns? painaa tuvan nurkkaan hohtimet hoitavat hamuaa j?rki l?htee, ??ni j?? veri t?ytt?? nielun, suun kyll? mies kivun kest?? mutta ei h?pe??
nyt on mies! aamuisin her?tess?ni ev?st?n itseni p?iv??n kertaamalla mieless?ni kaikki ne asiat, joissa olen el?m?ss?ni ep?onnistunut, ja kaikki ne mahdollisuudet, jotka olen j?tt?nyt k?ytt?m?tt? te ette tied? mit??n min? tied?n kaiken tukeanne en tarvitse apuanne en kaipaa itse oman hautani kaivan viereen kiven komeimman itse oman ristini kannan sen viimeisen matkan pahimman nyt on mies!