mun ei pitäis olla täällä tuun kutsumatta huoneeseen kirjahyllyn päällä kellotaulu hukkuu hämärään kuinka hauraana hän kierii unissaan varjot liikkuu hänen nukkuvilla kasvoillaan minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee olen hiljaisuus joka untas syleilee minä olen yö joka huoneen halki kulkee eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon varjoissa oon oon seurannut sua pitkään sun kasvot tuhansissa kuvissa et voi nimeäni tietää vaikkei kukaan sua tunne paremmin ja kun mä hengitän sun hengitystäsi olen kaikkein kaunein painajaisesi minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee
olen hiljaisuus joka untas syleilee minä olen yö joka huoneen halki kulkee eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon varjoissa oon ei sun kannattanut huutaa aamun koitteessa tummin siivin lensin pois minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee olen hiljaisuus joka untas syleilee minä olen yö joka huoneen halki kulkee eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon minä olen yö joka pimeyteen sut sulkee olen hiljaisuus joka untas syleilee minä olen yö joka huoneen halki kulkee eikä kukaan nää kun ikuisesti varjoissa oon