Kun isät poikiaan laittaa nukkumaan Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli ja kirja odottaa Vain pieni haava sieluun jää jonka aika parantaa Mut tässä muistojen päiväkirja**a ei loppua olekaan Vaikka sattuu mä selaan vaan... Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee Mä oon laine joka mereksi muuttuu Jolta rannat puuttuu Kyllä vuodet vierii vaan ja siinä melkein unohtaa Että minkälaiselta pohjalta sitä oikein ponnistaa Pitäiskö kaappiin kurkistaa tai mennä päivä kerrallaan Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään... Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee Ja mä oon tuuli, joka itsensä myrskyksi suuttuu Mä oon laine joka mereksi muuttuu Jolta rannat puuttuu Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen Auringonnoususta itselleni suunnan mä teen... Mä oon aamu, joka itseään illaksi luulee Mä oon kuiskaus, joka huutona äänensä kuulee Ja mä oon tuuli, joka itsensä myrskyksi suuttuu Mä oon aamu(aamu, aamu, aamu, aamu...) ("Vuu-u-huu...") Ja mä oon tuuli(tuuli, tuuli, tuuli, tuuli...) ("Vuu-u-huu...")