Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan? Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa? Sitä tiedä en.
Muistan ekan koulupäivän, oli uus reppu Turtles-aiheinen. Vaiheilen, että
tuleeks siel olemaan kivaa. No aluks oli, mutta nyt se on vaan tuskaa.
Tytöt vessa**a itseään viiltää. Toisilla katsomos lasinen kiiltää.
Ei ihmiset ymmärrä toisiaan edes toisinaan toisistaan kiittää.
Yhdessä yksinään, jotkut raakoja, toiset kypsiä,
kolmannet ehkä vähän outoja, ja siks toisista tyhmiä.
Ja aina kysyä saa, mut tähän ei ikin kukaan vastaa,
koska vaikea vastaus vaan on olema**a kysymykseen näin vaikeaan.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan? Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa? Sitä tiedä en.
Ihan liikaa tapauksii, aina liian vähän vaan vastauksii.
Välitunti päätty laukauksiin. Mikä niitä vaivaa? Auta, pliis.
Sinne meni taas hyvä ystävä. Äiti, eiks kaikil oo sydäntä?
Kaikkee ei vaan pysty tajuu. Edessäni joku kaatuu katuun.
Se oli ihan tavallinen lupsakka poika. Sitä ei ollu koskettanu hengellinen voima.
Tiedä en, ei! Vastaa! Mä haluun tietää sen.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan? Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa? Sitä tiedä en.
Hämmästyttää, kummastuttaa tämä kaikki mikä on täällä.
Kokemuksien summa tuuppaa uusii ajatuksii päässä.
Tönii atomit tilanteist toiseen, kahlaan merkityksien suossa.
Kaikki ketkä luokast lähti, ne on sydämes mun luona.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan? Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa? Sitä tiedä en.
Hei mutsi, miksi koulussa ammutaan? Sitä siedä en.
Hei mutsi, miks ne ei voi toisiinsa rakastaa? Sitä tiedä en.