Kumpi on vahvempi olotila? Oonko humaltuneempi punkusta,
jota juon posliinimukista vai rakastumisesta etkoilla?
Se on vahva, ku humalainen ahma. Se tunne, oon tuntenu sen kerran vasta.
Et sanonu sataa sanaa, et ees kahta. Sanoit "moi", yhest sanasta
tuplaantu hiprakka. Ja tää on vasta toinen aito brittiläinen siipakka.
Sanoisin: "Saako olla Merloo?", sun toka sana, oisko se "joo".
Ei oo, ei mulla kysymiseen hermoo oo. Ensin pitää ujuttautuu
sun sosiaaliverkostoon. Pervoo. Mitä seki musta kertoo?
Tässä kohtaa supliikit mitataan. Mitä vittuu, mä alan taas kikattaan.
Pyörryttää, tekis mieli polville tipahtaa, minkä tunteille mahtaa?
Kumpi on vahvempi olotila? Oonko humaltuneempi punkusta,
jota juon posliinimukista vai rakastumisesta etkoilla?
Siirryn keittiöön, törmään suhun siellä. Kaikki ryysää boolille, oon vaan tiellä.
Mukamas maistelen coctail-herkkuja. Lähetän sulle salaisii terkkuja.
Aurinko tarvitsee kuun, avaat suun ja kysyt kuka oon ja mistä mä tuun.
Taustal bossanova ja kaadat mulle viiniä. Oon niin rakastunut etten keksi riimiä.
Ujona sohvalta tuijotan. Alta kulmien kohteeksi sut otan.
Pitäs itsensä esitellä, mut oon vieläkin vesiselvä.
Avaan tokavikan kaljani. "Moi, se on Jan Salanick."
Mut ei se puolalainen moguli, mut silti saanko olla mä sun ikuinen sopuli?
Kumpi on vahvempi olotila? Oonko humaltuneempi punkusta,
jota juon posliinimukista vai rakastumisesta etkoilla?