Kaik**e maistuu, mullekin maistuu,
sullekin maistuu alkoholi ja laiskuus.
Aina jollakin on irtonainen satanen tai kaks.
Olo käy raikkaammaks, näin tääkin päivä taittuu.
Oleskeluyhteiskunta, heikoin aines, heikoin aines.
Kellä lähtee korkki lentoon? Kenellä on pullossa heikoin paine?
Oleskeluyhteiskunta, heikoin aines, heikoin aines.
Kellä lähtee korkki lentoon? Kenellä on pullossa heikoin paine?
Mä oon vaan hetken pois. Tarvin jotain pientä ottaan tän edgen pois,
että tunnelma letkee ois. Ne ei tiedä miks Jeppe juo,
mut ne toivoo, ettei Jeppe jois. Ette ois noin tuomitsevii.
Pari mutkaa suoriks meni, mut kyl mä taas aamulla nousen ja hoidan huomiseni.
Se on tukalaa, mut halvan tuopin tempoja rahojaan tallettaa.
Ennen päivän töitä haen buranaa, ibumaxi on halvempaa.
En mä maun vuoks raota korkkia, vaan ku kuuppa ei kestä rutiinia.
Haluun elää, poimia horsmia, haistaa villiä lupiinia.
En oo renttu, en haaveilija, mulla sattuu oleen vaan baareis kivaa.
Oikeutan tän kaiken sillä, että tosiasia**a oon taiteilija,
plus ne isien juomakulttuurit, elämän paineet ja ne geenit.
Ei ne muutu mikskään, vaikka joulusin perheitä hangissa paleleekin.
Mitä jos se onkin se päätös korkata tai olla korkkaamatta?
Mitä jos se ei oo kulttuuri, eikä stressi, eikä perimä, vaan yksilön vastuu?
Jos morgan ei johdu serotoniinitasosta vaan morkkaajasta?
Kuka vaan saattaa paskaan astuu, mut yksinjuojalla maksa kastuu.
Puhelin soi, mä sammallan. Sä tiedustelet, oonko mä taas naamat.
Tekis mieli vastata, et millä järjellä oot langan päässä taas paasaamas,
mut ei oo varaa piikitellä. Lähdin hoitaan vaan pari pientä asiaa.
Ny löytyy pöydästä reilusti apinaa, kaljaa sekä pari pientä lasia ja:
Kaik**e maistuu, mullekin maistuu,
sullekin maistuu alkoholi ja laiskuus.
Aina jollakin on irtonainen satanen tai kaks.
Olo käy raikkaammaks, näin tääkin päivä taittuu.
Älä siis kysy, miks mun pitää ottaa pari
ennen ku mä edes astun ulos ovestani.
Heitän tölkin katuojaan, sylkäsen perään.
Ajatus herää, mäki voisin olla siellä.
Voisin olla siellä.
Mäki voisin olla siellä.
Aa.
Mä en oo mies rannalta, puhekaan ei sammalla.
Sillon tällön roikun peruselämässä kiinni aika ohuella langalla.
Mä herättelen kaveria, joka on mun rappuun taloksi asettuma**a,
ja mietin mikä pitää mut pois sen paikalta ja tässä paheksuma**a
sekä kusema**a nurkkaan kostoks. Tililtä nostaa tulosiirron nostot.
Mun mielessä mustavalkoset ajatukset: hyvät, pahat, pollarit, rosvot,
veronmaksajat, loiset, me nettomaksajat ja sit noi toiset
oravanpyöräs juoksijat ja pöydässä kuokkijat, joilla on pöydällä koivet.
Sitten mä havahdun, kuinka syvältä tää perussinipunavihree
keskiluokan kesytetty keskivertasuus läpi mun tajunnan iskee.
Oisin voinu olla tossa istuma**a kolmen Karhu-pullon kaa.
Niin monta kertaa huutanu: "Vitut tästä kilpajuoksusta, ny otetaan kunnolla!"
Yhtä monta kertaa palannu takas siihen kalkkiviivalle,
ja lukenu läksyt vastuulliset raskaalle alkkisdiivalle.
Palannu kaappi- ja kulissijuopoks, vuosilomalla turistijuopoks,
sanataiteentuntijaks, sormee heiluttelevaks puristijuopoks.
Kyllä mulle maistuu ja aina kun mulle maistuu liikaa,
mitä väliä, saikkuu siit saa, näin toimii:
Oleskeluyhteiskunta, heikoin aines, heikoin aines.
Kellä lähtee korkki lentoon? Kenellä on pullossa heikoin paine?
Älä siis kysy, miks mun pitää ottaa pari
ennen ku mä edes astun ulos ovestani.
Heitän tölkin katuojaan, sylkäsen perään.
Ajatus herää, mäki voisin olla siellä.
Voisin olla siellä.
Mäki voisin olla siellä.
Oleskeluyhteiskunta, heikoin aines, heikoin aines.
Kellä lähtee korkki lentoon? Kenellä on pullossa heikoin paine?
Oleskeluyhteiskunta, heikoin aines, heikoin aines.
Kellä lähtee korkki lentoon? Kenellä on pullossa heikoin paine?