Painan sohvatyynyyn pään Pylväskattokruunun nään Kuulet metronomin naksuvan Tuolillaan tohtorin tuumivan huokaisten nojatuoliin Psykoan*lyysi, psykoosi ja hypnoosi, ovat takaportti Liisan ihmetraumamaahan kivun leikkimökkiin palaa taas saa hän Keskity nyt heiluriin Anna sen hallita Lasken alaspäin Viisi… neljä… kolme… Luomesi ovat raskaat, kätesi, jalkasi, tunne silti keveys Sydämen lyöntisi yhtyy heilurin lyönteihin Kaksi… yksi… Avaa silmät Tunne uni, olet silti valveilla
Tunne pimeä huone ja käsi Sidontamustelmat, piilot ja palohaavat, purujäljet, vyösoljen ruhjehaavat Valo onko traumakatakombin päässä, jonka kiviseinät, kuten sydän sekä pohjoisnapa, ovat ikijäässä Psykoan*lyysi, psykoosi ja hypnoosi, ovat takaportti Liisan ihmetraumamaahan kivun leikkimökkiin palaa taas saa hän Pimeässä huoneessa ei ole ovia Tunnet hengityksen Haistat kloroformin Käsi koskettaa selkääsi Ruumiisi sidotaan Et saa ilmaa, ja pimeä tyhjyys nielee sinut