Ei paljoo pidättele, ovest sisää hampaat edel
Kaupungilta syyhkitty kukat suoraa sadevedest
Mun ovi aukee tasan kahelle;
sille jota rakastan ja sille joka mun kämpästä pakenee
Yleensä kyseessä on sama yksilö
Täs mun vipolaarises kahen mielentilan yksiös
Mut pitää munki jossai asuu ja erehtyy
vaik ois epäterveellist, kuka terveenä menehtyy
Loppu ratkasut ku loppu telkkarinki vaikutus
Pitäskö vaa seota ku siihe taipumus
Ja heittää ikkunasta koko käenpesän veke
sekä samal vaival nää vitun mainokset mun eteisest
Syntyny kyllästymää vaik en oo tehny mitää
Nähny suuren osan ulkomaailmast neljän seinän sisäl
Ei auta muu ku nukkuu siihe asti etten tunnista ketää
Ei kuolevainen voi enempää elää ( elää, elää, elää...)
Haista paska minä, opettele olee,
tai keksi uusi maailmanloppu nopee
Venannu kahentoista apinan käymistä totee
Nii soittasin itelleni et älä avaa ovee
Haista paska minä, opettele olee,
tai keksi uus maailmanloppu nopee
Venannu kahentoist apinan käymistä totee
Nii soittasin itelleni et älä avaa ovee
Haista paska minä, ja minä
Ja minä
haista paska, minä
Ha-ha-haista paska minä, ja minä
Ja minä, ja minä, ja minä
haista paska, minä
Haista paska minä
Haista paska minä
Hai-haista paska minä